By Admin on 22nd December

Kun mietitään kysymystä jonkin vuoden parhaista suomalaisista kirjoista, on edessä usein monenlaisia haasteita. Millä kriteerillä kirjat pitäisi valita? Entä kuka tekee valinnan: onko valinta yhden ihmisen tai yhden ryhmän takana, vai pitäisikö parhaan kirjan tittelistä järjestää jonkinlainen äänestys?

reading-book

Kuinka parhaat kirjat valitaan?

Onneksi vaihtoehtoja on useita, eikä yllä esitettyihin kysymyksiin näin ollen tarvitse välttämättä yksiselitteisesti vastata. Ensinnäkin, jokainen lukija voi ihan itse päättää, mikä hänen mielestään on hyvä kirja – asiaa ei ole tarvetta kysyä muilta. Mutta luonnollisesti erilaisten kirjallisuuden maailman auktoriteettien näkemykset ja valinnat vaikuttavat myös tavallisten lukijoiden valintoihin.

Näin ollen erilaisilla kilpailuilla ja niiden voittajille tai menestyjillä on kyllä vaikutusta ostopäätöksiin – halusimme sitä tai emme.

Finlandia-palkinto

Eräs tällainen auktoriteettinen valinta on vuosittain myönnettävä Kirjallisuuden Finlandia -palkinto. Finlandia-ehdokkaita oli tänä vuonna kaikkiaan viisi kappaletta, ja lopulta toimittaja Baba Lybeck valitsi Jukka Viikkilän teoksen ”Akvarelleja Engelin kaupungista” tämän vuoden palkinnon saajaksi.

Finlandia-palkintoja jaetaan kuitenkin monissa eri kirjallisuuden kategorioissa, ja esimerkiksi tietokirjallisuuden osalta palkinnon sai tänä vuonna Mari Mannisen teos ”Yhden lapsen kansa”, joka kertoo Kiinan väestöpolitiikasta. Vastaavasti Juuli Niemen teos ”Et kävele yksin” voitti lastenkirjallisuuden Finlandian. Tietokirjapalkinnon valinnan teki Jörn Donner ja lastenkirjapalkinnon valitsi Vuokko Hovatta.

Muita huomionosoituksia

Finlandia-palkinto on arvostettu kaunokirjallisuuden huomionosoitus kirjailijalle, ja 30000 euron palkintokin on rahasummana varsin merkittävä. Mutta on luonnollisesti olemassa myös muita kanavia löytää hyviä kirjoja kuin Finlandia ja muut vastaavat palkinnot.

Jos mittariksi valitaan vaikkapa myyntiluvut, ovat silloin vahvoilla sellaiset nimet kuin Ilkka Remes, Juha Vuorinen ja Tuomas Kyrö. Ei ehkä korkeataidetta – joku toteaa – mutta hyvää viihdettä, ja pokkarien myyntiluvut kertovat kuitenkin lahjomatonta kieltä kansan ”syvien rivien” lukumieltymyksistä. Näkyvällä markkinoinnilla ja esimerkiksi romaanien televisioinnilla on varmasti myös osansa asiassa.

Asia erikseen ovat vielä niin sanotut klassikkokirjat, jotka pysyvät suosittuina vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Hyviä esimerkkejä tällaisista teoksista ovat vaikkapa Väinö Linnan klassikot. Vaikka maailma niiden ympärillä on muuttunut, on kirjoissa edelleenkin jotakin sellaista, joka puhuttelee monia.

class="last-menu-item menu-itemikko" class="">