Ai se olikin ADHD

Myöhään löytynyt selitys

Ai se olikin ADHD on Laura Wathénin kirjoittama pysäyttävä ja samaistuttava kertomus aikuisena saadusta ADHD-diagnoosista. Teos kuljettaa lukijan – ja kuulijan – matkalle oivallusten ja elämänmuutosten äärelle. Äänikirjan lukee Mirjami Heikkinen, ja sen on julkaissut Into Kustannus.

Vuosien väärinymmärrys

Wathén kuvaa elävästi, millaista on kasvaa ja elää jatkuvasti kuormittavassa maailmassa ilman selitystä omalle kokemukselleen. Hän kertoo, kuinka ADHD vaikutti ihmissuhteisiin, opiskeluun, työelämään ja minäkuvaan – ja kuinka diagnoosi toi mukanaan sekä helpotusta että hämmennystä.

Todellisia oivalluksia

Kirja ei tarjoa pelkkiä faktoja, vaan avaa henkilökohtaisen näkökulman kautta ADHD:n monimuotoisuutta. Samalla se antaa äänen monille muille, jotka saavat diagnoosinsa vasta aikuisina. Teos auttaa ymmärtämään, miksi oireet jäävät usein piiloon – ja mitä tapahtuu, kun ne vihdoin tunnistetaan.

Äänikirjana koskettava ja kirkas

Ai se olikin ADHD on rehellinen ja voimakas äänikirja, jonka Mirjami Heikkisen tarkasti mitoitettu lukutyyli tukee teoksen henkilökohtaista otetta. Into Kustannus on julkaissut teoksen, joka tarjoaa vertaistukea, tietoa ja ennen kaikkea helpotuksen tunteen niille, jotka ovat joskus kysyneet itseltään: ”Miksi minä olen tällainen?”

Ai se olikin ADHD äänikirja kokemuksia

Tältä välilehdeltä löydät mitä muut kirjan kuunnelleet/lukeneet ovat sanoneet:

Kirja on saanut poikkeuksellisen vahvaa kiitosta sekä sisällön laadusta että sen vaikuttavuudesta kuulijoiden elämään. Monille teos on ollut suorastaan mullistava kokemus – se on avannut uusia näkökulmia, tarjonnut vertaistukea ja lisännyt ymmärrystä itseä ja läheisiä kohtaan. Useat mainitsevat kirjan vaikuttaneen konkreettisesti, kuten hakeutumiseen lääkäriin tai syvempään itsetuntemukseen. Kirjaa kehutaan älykkääksi, hauskaksi, selkeäksi ja myötätuntoiseksi – sen tyyliä kuvaillaan sekä tutkijan tarkaksi että inhimillisen lämpimäksi. Lukija on saanut vaihtelevaa palautetta, mutta monille hän sopi hyvin erityisesti kirjan empaattisen sävyn tukijana. Teos nähdään merkittävänä puheenvuorona ADHD:sta ja henkilökohtaisesti syvästi koskettavana lukukokemuksena.