Punainen viiva – Ilmari Kianto
Ensimmäisen äänestyksen varjoissa
Ilmari Kiannon klassikko Punainen viiva vie lukijan Kainuun sydänmaille, aikaan jolloin kansa sai ensi kertaa mahdollisuuden vaikuttaa maansa tulevaisuuteen äänestämällä eduskuntavaaleissa. Vuosi on 1906, ja köyhyyden keskellä elävät ihmiset kuuntelevat herkkänä uusia lupauksia. Teos kuvaa, miten suuriin odotuksiin ja unelmiin se pieni punainen viiva saattoi ladata köyhän kansan toiveet paremmasta elämästä.
Romppaiset – köyhyyden ja toivon kasvot
Topi ja Riika Romppainen, lapsikatras mukanaan, ovat nousseet osaksi suomalaista kirjallista muistia. Heidän kauttaan lukija näkee, millaista oli elämä Korpiloukossa, karuissa oloissa, joissa jokapäiväinen selviytyminen oli työlästä. Romppaiset ovat koskettavia hahmoja juuri siksi, että heidän ilonsa, pelkonsa ja odotuksensa tuntuvat todellisilta. He kantavat sekä raskaan arjen taakkaa että uuden aikakauden lupauksen kipinää.
Yhteiskunnallinen murros ja köyhän kansan ääni
Teos on yhtä aikaa perhekuvaus ja yhteiskunnallinen kertomus. Kianto tallentaa nälkämaan kansan elämän sellaisena kuin se oli: kovana, mutta täynnä toivoa muutoksesta. Kainuun erämaan maisemat, arkinen kieli ja murteiden värittämä puhe luovat vahvan tunnelman, joka tuo aikakauden eläväksi. Samalla kirjassa näkyy, kuinka uudet aatteet, lupaukset ja poliittiset puheet kohtasivat kansan, joka ei ollut tottunut tulemaan kuulluksi.
Klassikon voima myös kuunneltuna
Punainen viiva on teos, joka puhuttelee edelleen: se on kertomus ihmisarvosta, toivosta ja pettymyksistä, jotka ovat ajattomia. Se sopii lukijalle, joka haluaa ymmärtää paremmin Suomen historiaa ja kansakunnan rakentumista köyhien äänten kautta. Äänikirjassa Jari Silventoinen lukee tekstin rauhallisesti ja eläytyvästi, tuoden esiin kielen rikkauden ja tunnelman, joka tekee tästä klassikosta yhtä vaikuttavan kuunneltuna kuin luettuna.
